Kuunteleminen

ja tunnesäätely kuuntelemisen yhteydessä.

Toisen ihmisen kuunteleminen on olennainen osa kommunikointia. Toisen ihmisen kuunteleminen vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Joskus voi käydä niin, että turhauduttaemme, suututtuamme tai muuten tuntiessamme voimakkaita tunteita reagoimme niiden vaikutuksesta lähtemällä puhumaan toisen ihmisen puheiden päälle tai sitten somessa kirjoitamme heti tunteiden herättyä raivokkaan kommentin pysähtymättä hetkeksi analysoimaan omaa oloamme tai tarkastelemaan esitettyä asiaa hiukan tarkemmin ja rauhallisemmin.

Varsinkin tilanteissa joissa koemme itsemme haavoittuvaisiksi, etenkin jos esitetty asia on ristiriidassa omien arvojemme tai uskomustemme kanssa, tai oma tunnesäätelymme on heikentynyt saatamme herkästi antautua asian tiimoilta tunteidemme vietäväksi nähden esitetyn asian uhkana joka kohdentuu mielessämme meitä itseämme vastaan, vaikka esitetyllä asialla ei objektiivisesti katsottuna olisi mitään tekemistä omaan persoonaamme. Näissä tilanteissa voimme itse ajautua tunteidemme ohjailtavana asian tiimoilta raivoamiseen, vähättelyyn, nimittelyyn, vetäytymiseen tai asianvierestä puhumiseen.  

Jos huomaa, että itsellään on vaikeuksia kuunnella, johtuen sitten omasta helposti heräävästä kärsimättömyydestä tai jostain voimakkaasta muusta tunteesta, kuten suutumuksesta, voi oman reagoimisen avaamiseksi itselleen asian tiimoilta tehdä vaikkapa ketjuanalyysin, joka auttaa hahmottamaan oman reagoimisen syntymekanismeja (haavoittuvuustekijät, oma historia, uskomukset) sekä pohtimaan oman käyttäytymisen lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia, joiden pohjalta voi pohtia itselle parhaiten toimivia tunne- tai mielenhavannointi tekniikoita, kuten vaikkapa palleahengityksen opettelun. Jos huomaa, että omassa tunnesäätelyssä on jotain haitallista tai parannettavaa, voi alkuun lähteä sanoittamaan kirjallisesti itselleen omia tunteita sekä pohtia niiden merkitystä, vaikkapa miettien alkuun tilannetta mikä herättelee lievästi omaa tunnereagtiota jonkin asian tiimoilta. Tunteiden sanoittaminen itselleen voi myös helpottaa oman itsensä kuuntelemista, joka taasen edistää oman itsensä kanssa vuoropuhelua, mikä voi taasen johtaa parempaan kommunikointiin toisen ihmisen kanssa. Helposti miellämme kuuntelemisen vain toisten ihmisten kanssa käytäväksi vuoropuheluksi mutta myös oman itsensä kuuntelu liittyy kuuntelemisen taitoon.  Jämäkkyystaitojen opettelu vuoropuheluissa voi taasen tuoda itselle varmuutta ilmaista omia kantojaan, ilman että tunteet hallitsisivat omaa käyttäytymistä tilanteissa.  

Kuunteleminen ei tarkoita sitä että et voisi itse ilmaista omia mielipiteitäsi asiasta tai että sinun pitäisi päätyä ajattelemaan asiasta samallalailla mitä toinen. Kuunteleminen luo pohjan niin asiallisen keskustelun ylläpitämiseksi kuin myös luo itsellesi ja toiselle ihmiselle tilaa tulla kuulluksi sekä mahdollistaa ymmärretyksi tulemisen omine ajatuksineen, vaikkei asian yhteydessä toinen ihminen tai sinä päätyisikään muuttamaan mielipiteitään tai ajatuksiaan. 

Tasapainoinen tunnesäätely puolestaan ei tarkoita sitä ettet saisi tai voisi tuntea yhtään mitään tai että sinun pitäisi painaa asian tiimoilta heränneet tunteet jonnekkin pimeään nurkkaan. Tasapainoisessa tunnesäätelyssä ymmärrät asian tiimoilta heränneen tunteiden taustat, pystyt sanoittamaan ne itsellesi sekä tarvittaessa toiselle ihmiselle, pystyt antamaan tunteelle luvan olla läsnä kuitenkin ilman, että lähtisit sokeasti toimimaan tunteen vallassa sekä pystyt käsittelemään tunnetta niin että se yksin ei ohjaa koko sen hetkistä toimintaasi.

Kuunteleminen monen muun taidon tapaan on asia jota voi opetella, harjoitella sekä kehittää.